Haluaisin kysyä teiltä, rakkaat blogin kirjoittajat, luetteko te? Millaisia kirjoja? Vai luetteko kenties sarjakuvia? Käyttekö kirjastossa vai löytyykö lukemista omasta tai vanhempien hyllystä?

Itse luen paljon, tosi erilaisia kirjoja. Lähinnä kaikkea muuta paitsi scifiä/fantasiaa. Ne eivät ole koskaan sytyttäneet minua. Luen lähinnä sellaista hömppää, nuortenkirjoja, ja joskus jotain viisastakin. Sarjakuvista luen Aku Ankkaa (tosin jäänyt vähälle sen lukeminen viime aikoina.) ja Viiviä ja Wagneria. Wagner on ihana possu!

Niin, ja kirjastossa käyn. Sarjakuvia löytyy itseltäni, sekä äidiltäni. :) Nyt heitän pallon teille, tell me, please!

Mietin tässä, että minkä h..vetin takia me syömme kauheasti kaikkea lihottavaa ja muutenkin epäterveellistä ruokaa ja napostelemme sipsiä ja karkkia?

Itse syön kamalasti noita edellä mainittuja asioita, ja mietimme ystäväni kanssa, miksi? Esimerkiksi, kun käyt Hesburgerissa. Ruoka on

a) kallista

b) lihottavaa

c) muutenkin epäterveellistä

d) ko. ruoasta ei tule täyteen.

Tottakai välillä pitää herkutella ja sallia itselleen jotain, mutta onhan tuo nyt vähän hassua, että maksetaan paljon siitä että saamme lihoa. :s

 

Ottakaa kantaa?

En tajua tätä. Lähes kaikki tuttuni valittavat siitä, miten koulu on perseestä ja ihan turhaa. Koulusta on hyötyä!

Vaikka tätä jankutetaankn jatkuvasti, niin silti kehottaisin kaikkia miettimään kunnolla, miten hyvin asiat täällä suomessa ovat. Olin vasta eräässä paikassa kuuntelemassa kun haitilainen nainen puhui miten asiat Haitissa ovat. Siellä asiat menevät automaattisesti niin, että tyttölapset jäävät kotiin töihin, pojat menevät kouluun.

 

Enempää en ehdi kirjoittaa, mutta ajatelkaa. 

Think think think.

Céline Dionilta ilmestyy uusi levy marraskuussa, ja sitä odotan innolla! Uuden levyn nimi on 'Taking Chances', ja levyllä on mukana uusi ihmisiä, mm. R.Kelly, Timbaland, Snoop Dog ja Ben Moody. Kiertueen ohjaa sama ihminen joka ohjasi mm. Madonnan ja Christina Aguileran kiertueet.

Uusi sinkku on myös nimeltään ´Taking Chances´, ja sen voit kuunnella täältä: http://youtube.com/watch?v=wzrFq3rDZq4

Célinen mielestä tämä on hänelle uusi alku, eikä hänen tarvitse todistaa että hän pystyy tekemään tämän, koska hän pystyy.

What do You say of taking chances?

Musiikki, se ihana asia! Musiikki on minulle aivan erityisen tärkeä asia. Eri tilanteisiin erilaista, eri mielentilassa erilaista.

Klassista, bluesia, jazzia, poppia, rockia, metallia ja kevyttä heviä. Kuuntelen näitä kaikkia. Lempiartistejani ja bändejäni ovat mm.

Antti Tuisku

Céline Dion

Tori Amos

Norah Jones

Jamie Cullum

Bianca Ryan

Laura Pausini

Andrea Bocelli

Brother Firetribe

TikTak

Frank Sinatra

Ella Fitzgerald

Aretha Franklin

Siinä joitakin, ei läheskään kaikkea mutta osa.

 

Haluaisin kuulla millaista musiikkia te kuuntelette?

Ajattelin ottaa esille aiheen, homoseksuaalisuuden.
Tämä aihe on aika arka, josta ei todellisuudessa puhuta nuorille niin paljon kuin pitäisi.
Monet eivät uskalla olla sitä mitä ovat, ja mielestäni mm. kouluissa siitä puhutaan liian vähän.

Monien kaapista tulleiden nuorten ystävät suhtautuvat asiaan huonosti, ja saattavat ajattelemattomuuttaan sanoa jotain tyhmää.

Omat ystäväni suhtautuivat ihanasti siihen kun tulin ulos kaapista. :-)
Toivon että myös te joiden ystävät sanovat että kuuluvat seksuaalivähemmistöön, ette juoksisi pois paikalta tai haukkuisi häntä vitun paskaksi vaan suhtautuisitte asiaan kyspästi, sama ihminen ystäväsi silti on. :-)

Roosa

Onko täällä ketään muuta yhtä innokasta joulun odottajaa kuin minä?
Rakastan joulua, sitä tunnelmaa, kynttilöitä, kun saa olla tärkeiden ihmisten kanssa. Lahjojen rapinaa, tonttulakkeja ja jouluruokien tuoksua.. Lunta, joulukoristeita ja valoja. Huoh. TULE JO!

Kysyisinkin teiltä, pidättekö te joulusta, ja jos pidätte, mikä siinä on niin ihanaa? Jos ette pidä, miksi ette? Perusteluja. :)

Mietin tänään, että miksi ihmiset ajattelevat kaiken kaksimielisesti?
Minä kuulun tähän porukkaan, ja välillä tuntuu että se on ihan helvetin tyhmää. Opettaja sanoo että "Ottakaapa nyt ne vehkeet esille!", ja se ajatellaan heti miehen elimenä. Hmph. Samoin joku sana 'vako', ajatellaan jonain ihan muuna kuin reikänä, ja reikä monesti muuna reikänä kuin villasukassa olevana.
Ja joku sana 'posliini'. Olin kerran kotitaloustunnilla, ja opettaja kysyi mitä astioita ei saa pestä koneessa. Pojat olivat älykkäitä ja vastasivat että "Mummon posliineja ei saa pestä astianpesukoneessa.", ja naurua päälle. Huoh.
Itsekin olen koittanut miettiä ajattelemisiani, mutta aina tulee mieleen jotain tyhmää. No, ehkä tästä vielä joskus viisastuu.

Bye, kirjoittelemisiin.

Mietin tässä, että miksi syntymäpäivillä, nimenomaan sukulaisten tai tuttujen syntymäpäivillä, on aina se sama kaava?
Mennään kylään, annetaan lahja, syödään kakkua, istutaan - enemmän tai vähemmän - yhdessä ja puhutaan samat asiat läpi. Sanoo sanan perse, ja mummo on hyssyttelemässä että "Mites sitä oikein puhutaan?". Pienet lapset juoksevat ympäri taloa ja kinuavat reppuselkään.
Syntymäpäiväsankari, tässä tapauksessa pieni lapsi, ottaa lahjan, repii paperin ja kortti lentää nurkkaan.
Mummoni on aina hyvin järkyttynyt siitä että nykylapset eivät enää välitä korteista. Niistä ihanista pienistä pahvinpalasista joissa toivotetaan hyvät syntymäpäivät kieroilla kirjaimilla ja lopussa lukee T. Mummo. No, eikai siinä. Kortti on mukava ele, mutta eihän sitä osata arvostaa.
Lisäksi ruokaa tuputetaan joka paikassa! "Annappa lautanen saat lisää kakkua!" ja "Otathan sä lisää kahvia?" tai "Otat nyt kun tätäkin tehtiin näin paljon." Miksi teitte?

Heip!

En ole koskaan kirjoittanut blogia, hieman jännittää, osaanko käyttää tätä oikein. :-) Sain idean alkaa kirjoittaa blogiani luettuani Tuija Lehtisen kirjan, 'www.liisanblogi.net'.

Voisin kertoa vaikka hieman itsestäni. Olen siis 8. luokkalainen, 14-vuotias tyttö Pohjois-Pohjanmaalta. Harrastan musiikkia, monella eri tavalla. Käyn laulutunneilla, soitan kitaraa, kuuntelen musiikkia ja käyn kahdessa kuorossa. Luen todella paljon. Olen luonteeltani sosiaalinen, temperamenttinen ja sopivasti villi. ;-)

'Fanitan' ja ihailen suunnattomasti Céline Dionia, kenestä saatan täällä puhua ehkä hieman liikaakin! Odotan myös joulua innolla, josta saatan myös kirjoitella. Rakastan tunnelmointia, kynttilöitä ja lunta. Toiveeni olisi, että pääsisin käymään New Yorkissa juuri ennen joulua.

Noh, eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi minusta, kirjoittelemisiin!